Yleisesti ottaen salaliittoteoriat korostuvat, kun ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi tai pelkäävät hallinnan menettämistä, koska teorioiden avulla ihmiset voivat selviytyä uhkaavista tapahtumista kohdistamalla syyllisyyden oletettuihin salaliittolaisiin.

Kaikki, jotka käyttävät salaliittoretoriikkaa, eivät ole vakaita salaliittoteorioiden kannattajia. Joskus salaliittoteorioita käytetään retorisena välineenä, jolla vältetään epämiellyttäviä johtopäätöksiä. Jotkut esimerkiksi viittaavat tiedemiesten salaliittoon selittääkseen tieteellistä konsensusta, jota he vastustavat, kuten ilmastonmuutosta, mutta samat ihmiset eivät tee niin, kun tieteellisellä konsensuksella ei ole mitään merkitystä heidän henkilökohtaisten asenteidensa kannalta. Yleensä sellaisten henkilöiden väitteiden kumoaminen on helpompaa, jotka omaksuvat salaliittoretoriikan vain mukavuussyistä.

Jotkut henkilöt ovat kuitenkin syvästi sitoutuneet salaliittouskomuksiinsa, joista on saattanut tulla osa heidän identiteettiään. Sitoutuneiden henkilöiden väitteiden kumoaminen onkin paljon haastavampaa. Salaliittoteorioihin sitoutuneet henkilöt uskovat usein moniin salaliittoteorioihin.

Moniin salaliittoteorioihin uskominen (koronavirus on huijaus, ja hallitus piilottelee rokotteen tappamia ihmisiä) on siksi hyvä osoitus uskomuksista, jotka ovat luultavasti tiukassa. Lisäksi voimakkaasti sitoutuneilla ihmisillä on yleensä muitakin diagnostisia asenteita ja ajatuksia. Esimerkiksi kovin narsistiset ihmiset uskovat todennäköisemmin salaliittoteorioihin, samoin kuin ihmiset, jotka harjoittavat maagista ajattelua (esimerkiksi väittävät, että heillä on kokemuksia yliluonnollisesta) ja joilla on machiavellianismin piirteitä (ja siten alhainen luottamus).

Muuttujat, jotka ovat yhteydessä salaliittoteoriauskomuksiin, ovat luonteeltaan yleensä emotionaalisia ja liittyvät pelkoihin ja hallinnan menettämisen tunteeseen.